Syötteet:
Artikkelit
Kommentit

Vaahdolla uusia tuotteita

toukokuu 30, 2012 Tekijä Metsän tuolla puolen

Vaahtorainauksesta kuhistaan paperi- ja kartonkialalla. Vaahtorainausteknologialla kyetään parantamaan nykyisten pakkaus-, paperi- ja kartonkituotteiden ominaisuuksia sekä vähentämään veden, energian ja raaka-aineen tarvetta. Lisäksi teknologia luo mahdollisuuksia laajentaa luonnonkuitupohjaisten, kierrätettävien ja yhä kevyempien tuotteiden kirjoa.

SHOK Summitissa tutkijat esittelivät vaahtorainauksen mahdollisuuksia. On ollut mielenkiintoista seurata tutkijoiden innostusta uusien sovellusten ja ratkaisuiden luomisessa.

Kuitumassa sisältää hyvin suuren määrän ilmaa, mikä luo nykyistä paremmat mahdollisuudet vaikuttaa lopputuotteen ominaisuuksiin. Samalla voidaan hyödyntää laajempaa biopohjaisten kuituraaka-aineiden kirjoa, koska teknologialla on mahdollista valmistaa hyvin huokoisia, kevyitä ja tasaisia tuotteita. Teknologia luo mahdollisuuksia uusien kuitupohjaisten tuotteiden, kuten eristemateriaalien, suodattimien ja hygieniatuotteiden, valmistukseen.

Vaahtorainauksen ilmiöiden teoreettinen ymmärrys tuo uusia näkökulmia kehitystyöhön ja uusien sovellusten suunnitteluun. Vaahtorainausta mallintamalla voidaan ennustaa tuotteiden rakenneominaisuuksia ja erilaisten kuitujen käyttäytymistä valmistusprosessissa. Metsäklusterin kuukauden tutkijan Ahmadi Al-Qararahin  aloittama väitöskirjatyö on hyvä esimerkki perustutkimuksen linkittymisestä vaahtoteknologian ja tuotesovellusten kehitystyöhön.

Metsäklusterin EffNet ohjelman laboratorio- ja semi-pilot -mittakaavassa saatujen tulosten pohjalle käynnistyi vuoden alussa Euroopan aluekehitysrahaston rahoittama KOTVA-hanke, jonka tavoitteena on siirtää vaahtorainausteknologia VTT:n SUORA-tutkimusympäristölle Jyväskylässä.  SUORA on VTT:n pilot-mittakaavan kuituprosessien tutkimusympäristö, joka on kehitetty tiiviissä yhteistyössä Metsäklusterin yritysten kanssa. Se on kooltaan pienempi ja toiminnaltaan muunneltavampi kuin teollisuudessa käytettävät pilot-laitteistot, mikä mahdollistaa usein vasta idea-asteella olevien ratkaisujen kehittämisen nopeasti ja kustannustehokkaasti.

Yhteistyö EffNet ja KOTVA hankkeiden välillä sekä niiden rinnalle rakentuvat yritysten kehityshankkeet ovat hyvä esimerkki liiketoiminnan uudistamiseen tähtäävästä yhteistyömallista yritysten, tutkimuslaitosten ja yliopistojen välillä.

-Pauliina

Kategoria(t): Biotalous, Tutkimus | Avainsanat: , , , , , | Jätä kommentti »

Toimiva kierrätys kaipaa tuekseen kaupunkisuunnittelua

toukokuu 7, 2012 Tekijä Outi Lemettinen

Seuraamalla RAMI-ohjelmamme  Bottom of Pyramid -esityksiä olen ymmärtänyt, mitä kierrätys tarkoittaa sanan varsinaisessa merkityksessä (katso vaikkapa Minna Halmeen puheenvuoro täältä). Esimerkiksi Intiassa ollaan kierrätysajattelussa todella pitkällä, jokainen tuote kierrätetään erittäin tarkkaan ja kierrätyksen ympärille on syntynyt jopa erilaisia ammatteja. Tämä tosin johtuu ennen kaikkea köyhyydestä ja raaka-ainepulasta, ei niinkään ekologisesta ajattelusta.

Toinen mielenkiintoinen kierrätyksen ilmiö, joka näkyy vahvasti erityisesti kehittyvillä markkinoilla, on kierrätystuotteiden käyttö esimerkiksi koruina ja lasten leluina.  Näissä toteutuksissa innovatiivisuus on todella päässyt näkyviin, tuotteiden alkuperäistä käyttötarkoitusta on enää vaikea tunnistaa uudessa tuotteessa. Suomessakin on jo otettu ensimmäiset askelet kierrätysmateriaalin hyödyntämisessä, hyvänä esimerkkinä on Globe Hopen tekemät tuotteet.

Meitä suomalaisia on niin vähän ja asumme väljästi, ettei ihmisten tuottamaa jätettä koeta todellisena ongelmana. Sen sijaan suurien väestömäärien asuttamilla kehittyvillä markkinoilla jäte on aidosti iso ongelma, siksi jätteestä pyritään ottamaan kaikki hyöty irti. Mielenkiintoista on nähdä, milloin ensimmäiset monipuolisesti jätettä hyödyntävät laitokset syntyvät kaatopaikkojen yhteyteen Suomessa. Tiettyjä tämän tyyppisiä laitoksia on kehitteillä jo esimerkiksi Pietarin alueella.

Mutta uudentyyppisten jätteenkäsittelylaitosten lisäksi meidän pitäisi muuttaa elintapojamme, kulutustottumuksiamme – sekä kaupunkiemme infrastruktuuria. Se onkin helpommin sanottu kuin tehty.

Vanhojen kaupunkien muuttaminen sellaisiksi, että kierrätys on luonnollinen osa kaupungin toimivaa kokonaisuutta, on erittäin vaikeaa. Kaupunkien ehkä jo satoja vuosia vanhat kaavat ja infrastruktuuri on suunniteltu alun perin paljon pienemmille väkimäärille ja toisenlaisille kulutustottumuksille. Meidän pitäisi kehittää esimerkiksi jätteenkäsittelyyn eräänlaisia suljettuja järjestelmiä, joissa jäte hyöty- ja uusiokäytetään niin tehokkaasti, ettei varsinaista jätettä jää juuri ollenkaan. Tämä on juuri nyt pinnalla oleva trendi kierrätyskeskustelussa (ajatuksia tästä mm. Tiina Pursulan taannoisessa esityksessä).

Toisin on esimerkiksi Aasiassa, jonne rakennetaan kokonaisia uusia kaupunkeja vauhdilla, kun väestö muuttaa maaseudulta kaupunkiin paremman elämän toivossa. Näissä uusissa kaupungeissa voidaan jo suunnittelusta lähtien ottaa huomioon nykyaikaiset kierrätysvaatimukset. Kiinassa on jo pitkällä Tianjinin ekokaupunki, jonka on määrä valmistua vuonna 2020. Sen rakentamisessa on mukana myös suomalaisia tahoja.

Suurimman muutoksen pitäisi kuitenkin ensin tapahtua asenteissa: meidän pitäisi oppia näkemään jäte raaka-aineena, ei ongelmana.

- Outi

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , , , , , | Jätä kommentti »

Kilpailu Suomen puusta

huhtikuu 16, 2012 Tekijä Niklas von Weymarn

Ennen teollista vallankumousta puu oli yhteiskunnan tärkeimpiä raaka-aineita. Monessa maassa kasvava puun tarve johti siihen, että melkein kaikki kyseisen maan puut oli lopuksi kaadettu. Sitten ”keksittiin” kiivihiili ja sitä polttava höyrymoottori. Noin 50 vuotta myöhemmin keksittiin öljy. Osa planeettamme yhteiskunnista lähti ennennäkemättömään kasvuun, jota on jatkunut aina näihin päiviin asti.

Materialistinen kasvu ei voi jatkua ikuisesti. Tulevaisuudessa kilpailu raaka-aineista vain kiihtyy. Makeasta vedestä on jo nyt pulaa tietyissä maanosissa. Ilman vettä ja maata ei tuoteta ruokaa, mikä vastaavasti johtaa nälänhätään. Myös tietyistä mineraaleista alkaa olla pula.

Kaikilla systeemeillä on rajansa. Niin myös Maalla. Tarkkaavainen kansalainen on jo varmaan huomannut, miten raaka-ainepula alkaa hiipiä arkipäivään. Öljyä piisaa, mutta sen saaminen kuluttajien käyttöön kallistuu koko ajan. Halvat ja helpot öljyvarannot on kohta pumpattu tyhjiin. Toki voisimme siirtyä takaisin kivihiileen ­– siitä tehtiin polttoaineita dieselmoottoreihin jo yli 50 vuotta sitten ­– mutta se on jo ihan eri keskustelu.

Maailman energiasta noin neljä viidesosaa tuotetaan fossiilisista raaka-aineista. Biomassan osuus taas on noin 10 prosenttia. On siis aivan selvää että biomassa ei tuo globaalilla mittakaavassa ratkaisua maailman kasvavaan energiatarpeeseen. Tarvitaan monipuolinen arsenaali erilaisia raaka-aineita ja mahdollisimman puhtaita ja tehokkaita energiantuotantomenetelmiä.

Puulla, ja sitä myöten Suomella, on tässä yhtälössä varmaan paikkansa. Kotimaisen bioenergian tuotanto vaikuttanee pääasiassa kauppataseemme tuontipuoleen (muun energian tuonti vähenee), kun taas puusta tehdyt korkean jalostusarvon tuotteet sekä kyseisiin tuotantoketjuihin liittyvät palvelut ovat vientiteollisuutemme kannalta keskeisiä. Näihin lukeutuvat esim. ulkomaille vietävä bioenergiateknologia ja -laitteet, mutta myös uudet biomassatuotteet, joihin Chrisse omassa kirjoituksessaan viittaa, sekä etenkin muut palvelutyyppiset tuotteet. Isojen puuta jalostavien firmojen pääkonttoreiden pysyminen Suomessa on myös tärkeää.

Strategia, jossa puuenergia ja puutuotteet asetetaan vastakkain, ei johda biotalouteen. Uusia ratkaisuja on suunniteltava ja toteutettava yhdessä. Suomella on puu, vesi ja osaaminen, eli huippuedellytykset nousta biotalouden kärkimaiden joukkoon.

- Niklas

Kategoria(t): Biotalous | Avainsanat: , , , | Jätä kommentti »

Energia on vain yksi Suomen biotalousvalteista

maaliskuu 15, 2012 Tekijä christinehagstrom

Kauppalehden pääkirjoituksessa (12.3.) patistellaan metsäyrityksiä mukaan uusiin kehityshankkeisiin ja Suomea nousemaan energiaan perustuvan biotalouden kärkimaaksi. Olen samaa mieltä, että Suomella on poikkeuksellisen hyvät lähtökohdat biotalouden kärkimaaksi.  Haluaisin kuitenkin hiukan jarrutella vaateita energiaan perustuvasta biotaloudesta.

Puun käyttö suoraan energiaksi ei ole järkevää toimintaa. Biotalous tulisi nähdä paljon isompana kokonaisuutena, jossa puu hyödynnetään metsänä luontomatkailun kohteena, kokonaisena rakennusmateriaalina, kuituna paperissa ja pakkauksissa sekä molekyyleinä mitä erilaisimpien tuotteiden lähtöaineena. Kaikissa vaiheissa syntyy energiaksi kelpaavia sivuvirtoja. Energiasisältö myös säilyy tuotteissa, joten ne ovat elinkaarensa lopussa vielä kelpo raaka-ainetta energiatuotantoon. Biotalous on myös tuotteiden kierrätystä ja uudelleenkäyttöä.

Suomessa puu on biotalouden edellytys, mutta jo Keski-Euroopassa tilanne nähdään toisin. Siellä maatalous on todella iso sektori ja biotalous nähdäänkin usein maataloudesta kumpuavana ruokatalouden ja sen sivuvirtojen synnyttämänä ”materiaalitaloutena”.  Myös jätteet ovat eurooppalaisella areenalla merkittäviä biotalouden raaka-aineita.

Euroopan tasolla rakennetaan parhaillaan tutkimuksen seuraavaa puiteohjelmaa nimeltä Horizon 2020 (2013-2020). Sen ehdotettu budjetti on noin 80 miljardia euroa. Lisäksi komissio on juuri julkaissut oman biotalousstrategiansa.  Tulevina vuosina EU tulee rahoittamaan biotalouden kehittämistä merkittävillä summilla. Myös metsäalan keskusjärjestö CEPIn piirtämä vuoteen 2050 ulottuva tiekartta kertoo tarvittavista investoinneista, joita Kauppalehtikin pääkirjoituksessaan listaa.

Näitä karttoja suomalainen metsäteollisuus on ollut ansiokkaasti mukana piirtämässä. EU-rahat ja -hankkeet eivät kuitenkaan ole itsestään tulossa suomalaisen metsäklusterin toimijoiden luokse, vaan tarvitaan systemaattista työtä, rohkeutta ja nopeaa reagointia oikea-aikaisesti.

Jotta pärjätään kilpailussa EU:n tutkimus- ja kehittämisrahasta sekä uusien biotalouden prosessien demonstrointihankkeista, tulee kotiläksyt tehdä kunnolla. Tässä hyvänä työkaluna ovat Metsäklusteri Oy:n ohjelmat, jotka ovat tiivistäneet yhteistyötä yritysten, tutkimuslaitosten ja yliopistojen kesken kunnianhimoisissa hankkeissa. Niistä aukeavat myös luontaisesti tiet kansainväliseen tutkimusyhteistyöhön, jossa EU:n rahoittamat puiteohjelmahankkeet ovat keskeisessä asemassa.

- Chrisse

Kategoria(t): Biotalous | Avainsanat: , , , , , | 2 Kommenttia »

Viidakkoveitsellä IPR:n kimppuun

helmikuu 28, 2012 Tekijä Metsän tuolla puolen

Mikä IPR oikein on? Patentti, IPR:n parhaiten tunnettu muoto, on yksinoikeus, viranomaisen vahvistama monopoli. Suomenkielinen Wikipedia kertoo asiaa havainnollistavan, hauskan esimerkin Suomen historiasta. 1800-luvulla yksinoikeuden idea oli sama, mutta soveltamisessa ei oltu niin tarkkoja kuin nykyään. Patentin saattoi saada vaikka höyrylaivaliikenteen harjoittamiseen Saimaalla.

SHOK-ohjelmissa syntyy patentteja ja niihin suorastaan kannustetaan. Yksinoikeus käsitteenä ja patenttijuridiikka ryppyotsaisesti tulkittuna on kuitenkin ristiriidassa SHOK-perustavoitteen kanssa. Sen mukaan SHOK-toiminnalla kehitetään Suomeen huippuosaamista yritysten osoittamille alueille. Yhteiskunnan SHOK-tutkimusrahoituksen näinkin suuri käyttö on suorastaan arveluttavaa, jos syntynyt huippuosaaminen suljetaan IPR-muurien taakse.

Niklas puhui osin samasta aiheesta blogatessaan taannoin liian avoimesta innovaatiosta. Otsikko oli viritetty kysymyksen muotoon, ja kysymyksen kärki kohdistui Tekesin SHOK-ohjelmien yleisiin rahoitusehtoihin. Kipeimmän kohdan Niklas kiteytti: ”kukin osapuoli saa automaattisesti ilmaisen, hyvin laajan käyttöoikeuden kaikkeen ohjelmassa syntyneeseen tulosaineistoon, ikuisesti”. Taustalla on kyse nimenomaan IPR:stä, teollisoikeuksista, niiden omistamisesta ja käyttöoikeudesta.

Tulosten jaettu ja ikuinen käyttöoikeus haittaa kaikkia yrityksiä, jotka yhteisen SHOK-huippuosaamisen päälle rakentavat uusia liiketoimintoja. Haitta voi tulla esiin vaikkapa riskirahoittajien epäillessä yrityksen kykyä kehittää ja säilyttää teknologian varaan rakennettu liikeidea. Äkkiseltään ajateltuna tuollainen yhteistyö ei vaikuta hirveän houkuttelevalta.

Niklaksen huolen päälle keskusteluun on ilmaantunut toinen huoli: Kuinka paljon yritysten ja tutkimuslaitosten on tuotava taustatietoa yhteiseen ohjelmapöytään, kun taustatietoonkin on myönnettävä maksuton käyttöoikeus ohjelman ajaksi?

Taustatiedon tuominen ja siihen liittyvä käyttöoikeuden jakaminen voidaan tulkita joko tiukasti tai tilanteen eri näkökannat sopuisasti yhdistäen. SHOK-ohjeistuksen tavoitteena on varmistaa kaksi tärkeää asiaa. Ensinnäkin, ohjelman osapuolella ei ole olemassa tai juuri tulossa sellaista IPR:ää, joka tekee ohjelman tulosten soveltamisen muille hankalaksi tai mahdottomaksi. Toiseksi, osapuolet jakavat omaa tietoaan siihen mittaan asti, että saadaan yhteinen näkemys siitä, millainen ohjelman tulee olla tuottaakseen olennaista tietoa liiketoiminnan kehittämiseksi. Naapurifirman vakoilua ei tässä yhteydessä pidetä keskeisenä tavoitteena.

Äärimmilleen viety ja varman päälle tulkittu virkamiesohjeistus, ”see you in court” -tyyppisellä jurismipelolla höystettynä, jarruttaa SHOK-toimintaa aivan varmasti. Mutta kukaan ei meitä pakota sellaiseen. Jospa rentoudutaan ja nähdään IPR-viidakon läpi johtava polku ja raivataan se yhdessä helppokulkuiseksi.

-  Markku

Kategoria(t): Tutkimus | Avainsanat: , , , , , , | Jätä kommentti »

Metsä tekee terveeksi

helmikuu 13, 2012 Tekijä Outi Lemettinen

Pidän todella paljon Lassen kuvasta. Se kiteyttää sen, mistä biotaloudessa on kyse. Itseäni kiehtoo suuresti tuo metsäteollisuuden ja hyvinvoinnin leikkauskohta. Sieltä löytyvät isot potentiaaliset markkinat.

Vuosiseminaarissamme kuultiin kaksi puheenvuoroa metsäteollisuudesta ja hyvinvoinnista. Riitta Korpela Helsingin yliopistosta kertoi biotalouden haasteista ja mahdollisuuksista terveys- ja hyvinvointiteollisuudelle. Sari Mäkelä Turun yliopistosta puolestaan kertoi terveyttä edistävistä mahdollisuuksista. Kumpikin puheenvuoro herätti suurta kiinnostusta ja ne koettiin uusina teemoina perinteisen metsäteollisuuden näkökulmasta.

Muutama esimerkki:

Hygieniatuotteille on valtavat potentiaaliset markkinat kehittyvissä maissa, sillä erityisesti vaurastuva keskiluokka on näiden tuotteiden tärkeä kohderyhmä. Esimerkiksi Intiassa on todella huonosti saatavilla kaupoissa WC-paperia. Lisäksi kehittyvissä maissa väestöpohja on valtava, joten myös kierrätyskuidun määrä on aivan toista luokkaa kuin länsimaissa. Kierrätyskuidusta tehty hygieniatuote on ympäristöystävällisempi kuin ensikuidusta tehty tuote.

Länsimaissa väestö ikääntyy ja erilaisten terveystuotteiden kysyntä kasvaa kohisten. Suuret ikäluokat ovat terveystuotteiden maksukykyinen kohderyhmä. Itselleni tuli suurena yllätyksenä, että puusta jalostettavilla tuotteilla on niin paljon terveysvaikutuksia. En esimerkiksi muistanut, että koivusta saatavassa ksylitolissa on niin paljon terveysvaikutuksia. Ikääntymisen lisäksi koko väestö pulskistuu vauhdilla. Puukuiduista voisi löytyä myös ratkaisu liikalihavuusongelmaan: tiedetään, että elintarvikkeessa oleva kuitu tekee kylläisen olon, eikä nälän tunne enää vaivaa.

Odotan mielenkiinnolla, milloin näemme ensimmäiset metsäteollisuutta ja hyvinvointia yhdistävät startupit!

Kategoria(t): Biotalous, Blogaus | Avainsanat: , , , , , , | 1 kommentti »

Lupaavia polkuja

tammikuu 24, 2012 Tekijä lassegadda

Outi ja Chrisse etsiskelivät viimeisimmissä blogauksissaan uusyrittäjyyttä ja uusajattelua. Ryhdyinkin pohtimaan, mistä näitä uusia ideoita ja mahdollisuuksia pitäisi oikein hakea. Onhan varsin selvää, että suurten ja vakiintuneiden yritysten on todella vaikea uudistua, mikäli uudet ideat eivät tarpeeksi hyvin istu nykyliiketoimintaan.

Olen hahmotellut itselleni tulevaisuuden biotaloutta alla olevalla kuvalla, joka kertoo varsin hyvin, missä teollisuus tänä päivänä jo toimii ja etsii uudistumisen mahdollisuuksia. Kaikkia uusia mahdollisuuksia en tässä yritä listata, mutta tuon esille keskeisimmät.

Metsäteollisuuden ja energiateollisuuden välimaastossa käy kova kuhina bioenergian ja biopolttoaineiden saralla. Lupaavia kehitysmahdollisuuksia ja -polkuja onkin jo löytynyt. Biopolttoaineiden kohdalla mielenkiintoisin havainto on, että ne liittyvät vahvasti hyvinvointiin. Pyrimmehän turvaamaan ympäristöämme ottamalla enenevässä määrin biopolttoaineita käyttöön.

Metsäteollisuuden ja kemianteollisuuden välimaastosta löytyvät sekä biokemikaalit että biomateriaalit, joilla pyrimme korvaamaan fossiilisesta raaka-aineesta tehtyjä vastaavia materiaaleja. Aidot, biopohjaiset ratkaisut ovat vielä etsinnässä ja kehitystyön alla. Tälläkin tontilla isot yhtiöt ovat kilpasilla, ja odotettavissa on läpimurtoja erityisesti uusien materiaalien myötä.

Metsäteollisuuden ja hyvinvointiteollisuuden välimaastosta taas löytyvät hygienia- ja terveystuotteet. Tämä osa-alue on metsäteollisuudelle vaikein, sillä tuotteet eivät solahda täysin luontevasti nykyliiketoimintaan. Lisäksi markkinat, etenkin kuluttajapuolella, ovat vieraat. Tarvitaan myös uudenlaista osaamista, ja vaatimukset, varsinkin terveystuotteille, ovat merkittävästi haasteellisemmat.

Alla olevassa kuvassa on keskellä tyhjiö. Vielä ei ihan tiedetä, mitkä asiat, aiheet, kyvyt, teknologiat tai tuotteet yhdistävät tavalla tai toisella kaikki toimialat ja osuvat keskustaan, napakymppiin. Jätänkin lukijalle mahdollisuuden pohtia napakymppiä ja ehdottaa tyhjiöön täytettä.


Kategoria(t): Biotalous | Avainsanat: , , , , , , | Jätä kommentti »

Vanhemmat artikkelit »

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.